Nyt ei puhuta enää baby stepeistä!

Talo alkaa hahmottua ja rakentaminen edistyy huimaa vauhtia. Jos tämä porukka olisi ollut alusta asti, meillä ei olisi ollut lumen kanssa tällaisia massiivisia ongelmia. Katto olisi ollut päällä ennen lumisateita ja valkeaa maastoa olisi ihailtu lähinnä kengänpohjien alla. Toisaalta nyt säästyttiin lumien pudottamiselta katolta, että onhan sekin jotain.

Kun taloa katsoo kodinhoitohuoneen puolelta alakerrasta, näyttää kuin prinsessalinnaa oltaisiin tekemässä. Rakennus on aikavan mahtavan kokoinen ja sitten on noi ihanat tornit... Pitäisikö sittenkin harkita niitä pastellinsävyjä, joita naapuruston puutaloissa on? Vaaleanpunainen olisi kiva ;-D

Tänään huomasin, että taidetaan saada ihanan suojaisa ja lämmin paikka tuosta kodinhoitohuoneen kulmauksesta. Se oli selkeästi lämpimämpi paikka kuin muut. Tarkoittaa, että keväät, kesät ja lämpimät syysillat meikä istuu siinä ja nauttii elämästä ja Suomen ilmastosta. Jos lämpö ei riitä, hankitaan infrapunalämmitin, mutta ulkona pitää saada olla!! Näen jo sieluni silmin, ah sitä ihanuutta. Tervetuloa Johanna kylään tuolloin. Tarjoan lasillisen punaviiniä!

Tässä näkymää kodin pääovelta sekä länsipuolen khh:een puolelta.

                                                                                                                         Lämmin paikka vilukissalle