Perustin tämän blogin myöhässä, vaikka oli tarkoitus seurata rakentamisen aloittamista ja etenemistä reaaliaikaisesti. Tontti on hankittu, puut raivattu ja pohjatyötkin ovat jo valmistuneet. Silti blogini vetelee ensimmäisiä hönkäyksiään vasta nyt.

Otsikko kuvaa osuvasti projektiamme tähän asti. -Myöhässä, niinkuin minäkin!

Tapasimme arkkitehdin ensimmäistä kertaa maaliskuussa 2008. Rakennuslupaa haettiin heinäkuussa ja lupa heltisi 17.9.2008. Juuri tuona ajankohtana Yhdysvalloissa puhkesi asuntokupla ja maailman taloustilanne romahti nopeammin kuin kukaan osasi odottaa. Yritykset sopeuttivat toimintaansa ja sitä myötä katosi paljon työpaikkoja. Odotimme, mitä tuleman pitää, sillä emme halunneet ehdoin tahdoin etsiä ikävyyksiä hankkimalla lainaa, jota myöhemmin ei kenties voisikaan lyhentää sovitussa ajassa.

Elokuussa 2009 palkkasin vastaavan mestarin, jonka tarkoitus on toimia myös projektinjohtotehtävissä. Tässä kohtaa lasken ammattilaisen varaan sen verran, että hän saa palkkionsa säästettyä meille oikeilla toimenpiteillä, oikeaan aikaan ja vieläpä kustannustehokkaasti. Minusta tuntuu, ettei meillä ole aikaa tutustua rittävästi alan tietouteen, jotta osaisimme toteuttaa tämän projektin omatoimisesti.

Jos siis ammattilainen on puikoissa, miten voi olla, että vieläkin ollaan tässä vaiheessa?

Kivitoimittaja saatiin päätettyä. Tähän ei mennyt pitkä aika, koska tarjoukset vain päivitettiin kustannuksien osalta edellisen vuoden tasosta. Olihan suunnitelmat säilyneet samana koko ajan. Kivitoimittajan kanssa käytiin neuvottelu 21. syyskuuta, jolloin palkattiin heidän suosituksesta rakennesuunnittelija. Perustuskuvat olisivat meillä valmiina 1.10.2009. Jos muistellaan vielä otsikkoa, voi helposti arvata kuinka kävi. Rakennesuunnittelijan kuvat valmistuivat 23.10.09. Olimme neuvotelleet jo aika valmiiksi maanrakennusurakan, joka alkoikin 28. lokakuuta ja loppui 6. marraskuuta. Jippii, ei viivästyksiä tällä kertaa. Muutenkin liputan kyllä tämän firman puolesta ainoana, joka saa puhtaat paperit... Sitähän sanotaan, että toimii kuin Buick. Kavereilla oli vähän isompi kone, mutta yhtä hyvin se pelasi!

En voi kuin ihmetellä kuinka helppoa nykyään on olla töissä palveluja tarjoavassa yrityksessä. Yritys lupaa asioita, mutta eihän niistä oikeasti pidä pitää kiinni. Asiakas on jo saatu koukkuun. Työntekijät ovat töihinsä kyllästyneitä tai rutinoituneita perusduunareita. Kaiken lisäksi rakennusalalla menee niin hyvin, ettei oikeasti ole väliä, jos ei hoida hommia kunnolla -asiakkaita riittää.

Esimerkkejä...

Keittiösuunnitelman kanssa on hauska juttu. Leidi, jonka kanssa asioin, on mielestäni ammattitaitoinen, koska hänen tyylitajunsa osuu yksiin omani kanssa, heh. Ehkä siksi olen ollut näin kärsivällinen. Lähetin hänelle sovitusti sähköpostilla keittiönpohjan ennen tapaamistamme. Kävi ilmi, ettei hän ollut avannut sähköpostia, koska tehtaalla on töissä saman sukuniminen henkilö. Niin? Eikö tämän henkilön posteja sitten koskaan avata? Näitä meidän tapaamisia on nyt ollut useita, koska keittiö ei ollut ihan perus suorakaiteen mallinen ja nyt kalustetoimittajan suunnittelu jatkui khh:lla. Ajan aina ihan hulluna tapaamiseen, koska töistä tulee lähdettyä niin viime tipassa, ettei veskissäkään aina ehdi käydä. Myöhästyminen on tosi epäkunnioittavaa toista kohtaa. Kerran se vielä käy, muttei useammin. Olinko siis myöhässä? No en. Yhden kerran tällä minun myyjälläni on ollut asiakas 40 min yliaikaa eli minun aikaani. Seuraavalla kerralla 30 min ja nyt viimeksi 15 min. Olisiko meillä samaan aikaan tapaaminen ensi kerralla?

Ikkunamyyjä soitteli ja pyysi tapaamiseen, kun alustavaa tarjousta tuli tarkentaa. Tapasimme heidän tiloissa 9. lokakuuta. Kävimme läpi kaikki ikkunat integroituine sälekaihtimineen ja hyttyspuitteineen. Sain mukaani päivitetyn tarjouksen, minkä jälkeen en ole hänestä kuullut. Eikö asiakkaan perään enää soiteta. Katsoin tänään, että tarjous oli merkitty voimassaolevaksi 7 päivää.

Rakennesuunnittelun kanssa en tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, päätä itse. Juuri ennen suunnittelun valmistumista (tai niin me vielä kuvittelimme) yhteyshenkilömme jäi 2 viikon lomalle, adios! Sähköposti-ilmoitus tuli klo 16 aikaan ja loma alkaisi seuraavasta päivästä. Toimitusjohtaja lupasi vararesurssin käyttöön. Kuten kaikki rakentamisesta vähänkään ymmärtävät voivat todeta, että käymme aikataistelua talvea vastaan. Jokainen lisäpäivä vaikeuttaa asioita ja pidentää muurausaikaa pakkasten tultua. "Ei hätää" meille sanottiin "vielä voidaan alkaa rakentaa jopa Jyväskylän korkeudella." Tämä vararesurssi päätti avautua omista töistään asiakkaalle, jota ei ole koskaan tavannut ja jonka kanssa on käyty yksi kirjeenvaihto tätä ennen:

"Ja niinkuin yleensä ark. kuvien epäselvyydestä saa kärsiä yleensä
rakennesuunnittelijat ja me yleensä saadaan myös kaikki negatiivinen
palaute niskaan rakennuttajilta, mestareilta ja työmaalta. 5 vuotta olen
kivi- ja puutaloja suunnitellut ja olsisiko yhdestä kohteesta kymmenien
joukossa tullut pelkästään positiivista palautetta! Tämä tiedoksi näin
alussa, ettette ihmettele miksi olen niin ärtynyt ja kyllästynyt
rakennesuunnittelijan hommiin. "

Miksiköhän alkoi pelottaa, että pysyykö se talo edes pystyssä?

No, homma jatkuu. Huomenna päätetään muurausporukka ja projekti etenee taas, hopefully. Täytyy tehdä hyviä päätöksiä, voi kunpa omistaisin kristallipallon!