Lumen luonti kivikasojen keskeltä ja telineiden välistä on äärimmäisen hankalaa. En ole koskaan elämässä tehnyt vaikeampia lumihommia, vaikka niitä on tullut tehtyä. Asunttiinhan me äidin ja isän kanssa omakotitalossa, jossa oli piiitkä ajotie tontille ja sen jälkeen asuin huoltoliikkeettömässä rivitalossa lasteni kanssa. Tosin viime vuosina muistan ainoastaan kaksi talvea ennen tätä, jolloin lunta on tullut enemmän kuin laki sallii.

Muurarit olivat siis myöhässä aikataulusta. He eivät ehtineet valmiiksi viikonloppuun mennessä, joka on ainoa aika, kun meillä on aikaa tehdä hommia koko päivä. Siksi kaikki telineet olivat vielä kulun esteenä, mutta ei auttanut: hommia piti edistää.

Viikon alkaessa pojat siivosivat sisäpuolen, jotta päästään tositoimiin tuon lumen kanssa. Voit kuvitella, että suu jäi kohtuullisen auki, kun seuraavan kerran raksalle mentiin. Sen ainoan 120 cm:n korkeudessa olevan oven oviaukon ulkopuolelle oli kasattu lavan päällä harkkoja yli minun pituudelta. Sen lisäksi sisäpuolella oli oviaukon edessä lavoja pinossa. Eli se ainoa oviaukko torpedoitiin, ettei siitä aukosta saanut lumia ulos. Sen lisäksi lumen siirtäminen oviaukon eteen ei onnistunut, vaan siirrettiin kasaa vähän lähemmäksi. Siitä sitten vielä yksi uusi siirto oviaukolle ja myöhemmin ulos. Tyhmä paljon työtä tekee viisas pääsee vähemmällä, mutta mitä kun siihen ei itse pääse vaikuttamaan.

Kaksi ikkunaa jäi jäljelle. No mitä teki Viron poika? Se päätti miinoittaa nekin eli harkot ikkunaukkoihin ja harkkopinot ikkunoiden ulkopuolelle, jotta se lumenheitto olisi kuin elokuvasta "Mission impossible". Meikäläisen mieshän se ei hermostu kovin helposti, mutta nyt tapahtui sekin ihme. Ihan hyvä, että pojat eivät olleet paikalla =).

Urakoitsija totesi, että jos pojat olisivat ruudinkeksijöitä, he olisivat muissa kuin rakennushommissa. Vai niin!

Ikkunoiden korkeus on aika hyvä hahmottaa tuosta valokuvasta. En kovin kauaa jaksanut lunta tuolle korkeudelle heittää, joten mun tehtäväksi jäi lumen kärrääminen tähän "lumenkaatopaikalle".

PS. Mainittakoon myös se, että meidän lumilapio on aina lukittuna työmakoppiin, ettei vaan sekään olisi helpottamassa työntekoa. Kerran jouduin (siis ainakin) luomaan lunta tuollaisella metallinhohtoisella varrella varustetulla lasten muovilapiolla. Ainakin lumenheitto on kevyttä!