Ontelot olivat odottaneet tehtaan pihalla pari kuukautta. Kuljettaja sanoi, että muutama tunti meni onteloiden kaivamisessa lumen alta ennen kuin ne saatiin lastattua.

Vihdoin maaliskuun alussa saimme ontelot työmaalle. Olin raksalla katsomassa, kun ontelot saapuivat. Nosturi, jolla ontelot nostetaan harkkojen päälle, oli jykevä. Englanninkielinen sana ”robust” kuvaa konetta mielestäni hyvin. Jo pelkästään renkaiden koko oli muhkea ja koko kone herätti kunnioitusta minussa. Ei ihme, että pikkupojat ovat niin innoissaan rakennuskoneista. Sään herra taas ei välittänyt tuon taivaallista onteloasennuksesta, kuten ei koko rakennusprojektistamme. Juuri tänään pakkanen hellitti vähän ja lumi, jota tiellä oli paksuna kerroksena, muuttui todella liukkaaksi. Nokkamies heitti nosturin renkaiden alle sepeliä, jotta sutiminen saataisiin kuriin ja nosturi oikealle paikalle. Yksi ämpärillinen sepeliä ei riittänyt mihinkään.

Onteloiden asentaminen jäi kesken, kun rivistömme perimmäisen talon naapurin emäntä tuli juosten paikalle ja hädissään käski koneiden väistyä. Heidän tyttärelle oli ilmeisesti sattunut jotain ja ambulanssi oli tulossa. Huonoa mäihää, kun jokuhan sen viivästyksen ja uuden nosturikeikan maksaa… Ahtaat tilat ja päättyvä tie ei ole ihan rakentajan unelma. Vielä kun lisätään siihen jyrkkä rinnetontti ja metri lunta. Ei mikään rakentajan talvi!!

Talo alkaa kuitenkin edistyä vihdoin ja nyt ei enää alakertaan pääse lumi, hähhähhää!