Ensimmäisen kerroksen pitäisi olla kohta valmis. Onhan nyt tammikuussa ollut jo viikon ajan pakkasta vähemmän kuin -8 astetta. Ennen kuin ontelot tuodaan paikalle, pitää pohjaan ajaa kivimurskaa. Mursketta tulee yhteensä n. 130 kuutiota. Yhdessä autossa tulee 8 kuutiota kerralla, joten laskepas siitä, kuinka monta kuormaa täytyy ajaa. Kuulostaa helpolta, katsoa kun murske tulee ja täyttää pohjan, mutta ennen kuin murske voidaan tuoda paikalle, pitää kaikki lumi saada pois ja pohja kuivaksi!

Lunta on tullut metrin verran. Aikataulu on venynyt jo kuukaudella ja jälleen kerran sovittu aikataulu siirtyi neljällä päivällä pakkasten vuoksi. Oli puhe, että muuraus saadaan valmiiksi ensimmäisen kerroksen osalta, jotta telineet saadaan pois lumitöiden alta. Viikonloppu tuli, telineet oli edelleen paikalla. Lisäksi lumen joukossa oli lavoja, harkkokasoja, tiilen kappaleita, muovikääreitä, kovettunutta laastia, harjateräksen kappaleita ja muuraushakoja.

Aloitimme lumityöt lauantaina 6. helmikuuta. Tontilla oli hommissa minä, Pexu ja Sande. Kävin 12 neliöisen varaston kimppuun sillä aikaa, kun isäntä raivasi lumia ulkopuolella tehden kulkuväyliä. Hieno homma, ensimmmäinen hyppy varastoon ja jalka reittä myöten lumen sisällä. Tein itselle koloa, jotta voisin seistä ilman, että lumi suli nilkassa ja sukka kastui. Hyvä ajatus, mutta ei ihan toteutunut...

Lumen pois roudaaminen oli operaatio. Varaston ainoa oviaukko on 120 cm:n korkeudella. Täytin muurauslaastisankoa ja pulkkaa vuorotellen. Pulkka piti nostaa ulos telineelle, josta Santtu veti pulkan kauemmas, jonne lumet kippasi. Minä kömmin varastokopista ja kannoin sangon lumenkaatopaikalle. Yritin myös käyttää isoa laastisankoa, mutta se painoi jo tyhjänäkin niin paljon, että täytenä se liikkui ainoastaan lumikolan päällä. Koko operaatio oli vaikea, koska varaston ulkopuolella oli telineitä ja betonimyllyjä, joten kaikki luovuus piti ottaa käyttöön. Pekan tultua apuun homma alkoi sujua jo nopeammin. Päivän saldo: yksi varastokoppi melkein tyhjäksi ja vielä koko talon pohja on jäljellä.

Santtu teki yllättävän hyvin hommmia, vaikka välillä lumenkantovälineenä käytetty pulkka olikin käytössä tarkoituksensa mukaisesti.

Sunnuntai 7.2. hälytettiin jo muita apuvoimia, kun huomattiin työn etenemisen vauhti. Menimme Pekan kanssa jo kymmeneksi aamulla tontille, kun Santtu vietiin harkkoihin. Äiti ja Atso tuli paikalla samoihin aikoihin, kun ystävämme Kimmo. Tällä porukalla tehtiin hommia niin pitkään, että Pexulla oli varpaat aivan jäässä, mun selkä oli brakaamispisteessä ja hiki oli kaikilla päällä. Kahdelta lähettiin kotiin laittamaan ruokaa. Syötiin ja lähdettiin takaisin hommiin. Tällä kertaa mukana oli Henna, Roope, Jonna ja Santtu. Luvattiin maksaa nuorille palkkaa, jotta saatiin ne apuun. Santtu ei jaksanut tehdä hommia tänään, mutta Roope teki todella kivasti hommia. Voisiko sopia palkanmaksun siten, että se on 2x euroa tunti, jos tekee töitä koko ajan, ja x euroa, jos pitää taukoja ja haahuilee . Kekusteltiin juuri äidin kanssa työnteosta ja sen arvostamisesta. Minut on kasvatettu tekemään töitä ja siten ehkä olen oppinut arvostamaan sitä. Henkilö, joka ei tee töitä tunnollisesti, ei ansaitse arvostustani. Tällaisten henkilöiden kanssa on hyvin vaikea olla edes hyvän päivän tuttu. Mutta joo, pasaaminen sikseen.

Isolla porukalla saatiin varasto tyhjäksi ja sisältä aika paljon näkyvää aikaiseksi. Paljonhan sitä jäi, mutta (laulaen) onhan päivä vielä huomennakin!