Joka päivä raksalla tehdään töitä. Osa työvaiheista on kovinkin näkymätöntä ja työ ei näytä edistyvän ulkopuolisen silmin. Joskus joudun uskottelemaan itsellenikin, että työt oikeasti edistyvät. Edustan täytöstä on nyt puhuttu jo pitkään. Slammaus saatiin vihdoin tehtyä ja tänään oli piki levitetty pintaan. Nyt vielä levyt talon kylkeen kiinni ja saadaan täyttö vihdoin etupihalle. Se tarkoittaa, että työmaakoppi siirretään omalle tontille kääntöpaikalta ja mekin saadaan lisää laskutilaa tontin etuosaan.

Olen tänään tosi väsynyt. Käytiin raksalla pyörähtämässä. Ei puhettakaan, että jaksaisi salille.

Isän sydänoperaatio oli tänään. Huomasin jossain vaiheessa, että vatsa oli ihan järkyttävän kipeä ja oli muutenkin tosi vaikea keskittyä töihin. Olo oli tosi rauhaton. Isän puhelinsoiton jälken vatsakipu pikkuhiljaa hellitti. Haluaisin käydä useammin sairaalassa, mutta olen jotenkin puhki. Isän seurassa on mukava olla. Muistan, kun aikoinaan isä kävi luonani useammin. Hän tapasi istua puutarhakeinussa ja kastella pensasaitaa. Niinä kesinä pensasaita ei kärsinyt kuivuudesta. Tule pian taas kylään, isä!

Nyt ymmärrän, miten budjetti voi kusta!

Jos et osta avaimet käteen pakettia, aivan varmasti tulee yllättäviä kustannuksia sieltä täältä. Esimerkiksi runkourakkaan kuulumattomat tarvikkeet ja työt tekevät kokonaisuudssaan aika paljon. Satanen sinne, tonni tänne. Huh huh.

Viikonloppu vietettiin raksalla sähkötöitä tehden. No okei, kävin kampaajalla lauantaina, joten en ajan Pekka sai selvitä ilman minua.  Huomasin kuitenkin viikonlopun aikana, että minussa asuaa myös pieni sähkömies monien muiden kiinnostavien ammattien lisäksi. Työ oli hauskaa käsillä tekemistä. Styroxiin lovettiin uraa, johon laitettiin erilaisia muoviputkia. Näissä muoviputkissa oli sisällä sähköjohtoja, antennijohtoja tai ei mitään. Putket johtoineen kiinnitettiin sähköpistorasioihin, jotka mitattiin 20 sentin korkeudelle tulevasta lattiasta. Muurariporukka oli roilonnut rasioile ja putkille paikan, mutta joko niillä silmät harittaa tai ovat tehneet summamutikassa roiloja. Siinä minä sitten vasaralla ja rautakangella rikoin kiveä, että saadaan putkitus tehtyä ennen ristikoiden laittoa ja lattiavalua. Lauantaina oltiin seitsemään saakka illalla ja sunnuntaina ei edes ehdutty syödä. Mentiin aamulla raksalle ja välissä käytiin tekemässä Pekan bb roidille sähkötöitä. Meidän piti jättää ne työt vähän kesken, kun lapset oli tulossa kuudelta. Lapset tulikin vasta puol seitsemän, joten päästiin sitte vasta takas raksalle ja lopetettiin illalla yhdeksältä. Kiitettävän pitkä työpäivä tuli ja vrsinkin Pekan takareidet on ihan tuusan nuuskana. Semmoinen marjanpoimijan asento rasittaa tottumattoman takareittä ihan kivasti. Rankaa lähteä töihin, kun ei ole saanut levättyä viikonloppuna...

Kaikki ei ollut ihan hauskaakaan. Meidän piti saada kunnan tuoma vesiletku sisälle taloon. Letku on halkaisijaltaan n. 50 mm ja todella jäykää tavaraa. Sitä tungettiin ulkoa sisälle viemäriputkeen, joka nousi lähes 90 asteen kulmassa ylöspäin. Putki oli niin syvä, ettei letkua yltänyt onkia käsillä. Lopulta keksin harjatangosta koukun, jolla letkua saatiin hilattua putkessa eteenpäin vähän kerrallaan. Me saatiin se loppujen lopuksi, vaikka aluksi en olisi lyönyt vetoa meidän onnistumisen puolesta. Tuloksena hiki ja onnistumisen ilo

Kaikki tunnit, mitkä tehtiin viikonloppuna, voi laskea säästöksi. Enää budjetin ulkopuoliset yllätyskulut ei tunnu ihan niin pahoilta, kun jossain ollaan säästetty!

Nyt ei puhuta enää baby stepeistä!

Talo alkaa hahmottua ja rakentaminen edistyy huimaa vauhtia. Jos tämä porukka olisi ollut alusta asti, meillä ei olisi ollut lumen kanssa tällaisia massiivisia ongelmia. Katto olisi ollut päällä ennen lumisateita ja valkeaa maastoa olisi ihailtu lähinnä kengänpohjien alla. Toisaalta nyt säästyttiin lumien pudottamiselta katolta, että onhan sekin jotain.

Kun taloa katsoo kodinhoitohuoneen puolelta alakerrasta, näyttää kuin prinsessalinnaa oltaisiin tekemässä. Rakennus on aikavan mahtavan kokoinen ja sitten on noi ihanat tornit... Pitäisikö sittenkin harkita niitä pastellinsävyjä, joita naapuruston puutaloissa on? Vaaleanpunainen olisi kiva ;-D

Tänään huomasin, että taidetaan saada ihanan suojaisa ja lämmin paikka tuosta kodinhoitohuoneen kulmauksesta. Se oli selkeästi lämpimämpi paikka kuin muut. Tarkoittaa, että keväät, kesät ja lämpimät syysillat meikä istuu siinä ja nauttii elämästä ja Suomen ilmastosta. Jos lämpö ei riitä, hankitaan infrapunalämmitin, mutta ulkona pitää saada olla!! Näen jo sieluni silmin, ah sitä ihanuutta. Tervetuloa Johanna kylään tuolloin. Tarjoan lasillisen punaviiniä!

Tässä näkymää kodin pääovelta sekä länsipuolen khh:een puolelta.

                                                                                                                         Lämmin paikka vilukissalle

Rakentaminen meinasikin jo edistyä ihan silmissä, mutta onneksi taas tuli lunta ja laittoi kapulaa rattaisiin .

Tämän illan lumisateen saldo oli 11 cm, joten työmiehet aloittivat päivänsä jälleen lumitöillä.

Putkimies tuli ja aloitti lattiaviemärien vedon. Nyt muuten tiedän mitä LV-aputyöt tarkoittaa. Urakkaan sisältyy LV-aputyöt eli yksi muurariporukan pojista kaivoi soraan käytävää, jotta putkimies pääsi liittämään putkenkappaleita toisiinsa. Assarin hommia, mutta kuulostaisi jotenkin neitimäiseltä - LV-assistentti.

Ensi viikolla KVV-vastaava käy kunnan tarkastajan kanssa katsastamassa työn jäljen, minkä jälkeen tehdään täyttö putken ympärille ja päälle.

Tässä vaiheessa naapurit ovat menneet jo meidän edelle. Vaikka heidän aloitus olikin pari kuukautta meidän jälkeen. - Etumatka hupeni pitkään pakkasjaksoon.

 

  

Näkymä alakerran Jonnan huoneesta aulan läpi kodinhoitohuoneeseen.          Onteloiden päältä eli meidän ruokatilasta näkymä länsipuolen naapuriin.