Joka paikkaa kropassa särkee. Yöllä ei voi kääntää kylkeä, ellei ota tukea sängystä ja avusta kääntymistä käsillä. Siitäkin huolimatta se aika, kun nukkuu, nukkuu hyvin. - Ellei sitten juuri satu näkemään unta lumitöistä. Se se on rankkaa puuhaa, kun illat ja yötkin tulee lapioitua lunta!

Töiden jälkeen lapioidaan lunta Peksun kanssa muutama tunti, jotta työ raksalla pääsisi jatkumaan heti kun pakkanen hellittää sen verran, että se olisi säiden puolesta mahdollista. Varasto saatiin tyhjäksi, kunnes se taas ehti täyttyä parilla kymmenellä sentillä uudemman kerran. Ei siis ehditty suojata sitä, kun jo tuli lisää. Talon muissa osissa oli onneksi pressut päällä, vaikkei sekään ihan tyhjä vielä ollut. Reilu 50 cm lunta roudattiin ensín pois, minkä jälkeen tiivistynyt parinkymmenen sentin paksuinen lumi irrotettiin lapiolla kivimurskeen päältä ja heitettiin siitä korkeasta Jonnan huoneen ikkunasta ulos. Se on hieno tunne, kun lapiolla saa lohkaistua palan ja se lähtee isona kimpaleena. Usein niin isona, että sen heivaaminen lapiolla olikin sitten taas sankariteko.

Pekan sisko Marjo oli yhtenä arkipäivänä lapiohommissa. Meidän piti oikeasti mennä Marjolle kylään, että se olisi laittanut meille ruoan. Kävikin niin, että Pekka haki töiden jälkeen siskonsa meille, syötiin ja lähdettiin hommiin. Vaikka me tehdään lumitöitä lähes joka päivä, ei ne vähene... ei sitten millään.