Olen tänään tosi väsynyt. Käytiin raksalla pyörähtämässä. Ei puhettakaan, että jaksaisi salille.

Isän sydänoperaatio oli tänään. Huomasin jossain vaiheessa, että vatsa oli ihan järkyttävän kipeä ja oli muutenkin tosi vaikea keskittyä töihin. Olo oli tosi rauhaton. Isän puhelinsoiton jälken vatsakipu pikkuhiljaa hellitti. Haluaisin käydä useammin sairaalassa, mutta olen jotenkin puhki. Isän seurassa on mukava olla. Muistan, kun aikoinaan isä kävi luonani useammin. Hän tapasi istua puutarhakeinussa ja kastella pensasaitaa. Niinä kesinä pensasaita ei kärsinyt kuivuudesta. Tule pian taas kylään, isä!

Jos et osta avaimet käteen pakettia, aivan varmasti tulee yllättäviä kustannuksia sieltä täältä. Esimerkiksi runkourakkaan kuulumattomat tarvikkeet ja työt tekevät kokonaisuudssaan aika paljon. Satanen sinne, tonni tänne. Huh huh.

Viikonloppu vietettiin raksalla sähkötöitä tehden. No okei, kävin kampaajalla lauantaina, joten en ajan Pekka sai selvitä ilman minua.  Huomasin kuitenkin viikonlopun aikana, että minussa asuaa myös pieni sähkömies monien muiden kiinnostavien ammattien lisäksi. Työ oli hauskaa käsillä tekemistä. Styroxiin lovettiin uraa, johon laitettiin erilaisia muoviputkia. Näissä muoviputkissa oli sisällä sähköjohtoja, antennijohtoja tai ei mitään. Putket johtoineen kiinnitettiin sähköpistorasioihin, jotka mitattiin 20 sentin korkeudelle tulevasta lattiasta. Muurariporukka oli roilonnut rasioile ja putkille paikan, mutta joko niillä silmät harittaa tai ovat tehneet summamutikassa roiloja. Siinä minä sitten vasaralla ja rautakangella rikoin kiveä, että saadaan putkitus tehtyä ennen ristikoiden laittoa ja lattiavalua. Lauantaina oltiin seitsemään saakka illalla ja sunnuntaina ei edes ehdutty syödä. Mentiin aamulla raksalle ja välissä käytiin tekemässä Pekan bb roidille sähkötöitä. Meidän piti jättää ne työt vähän kesken, kun lapset oli tulossa kuudelta. Lapset tulikin vasta puol seitsemän, joten päästiin sitte vasta takas raksalle ja lopetettiin illalla yhdeksältä. Kiitettävän pitkä työpäivä tuli ja vrsinkin Pekan takareidet on ihan tuusan nuuskana. Semmoinen marjanpoimijan asento rasittaa tottumattoman takareittä ihan kivasti. Rankaa lähteä töihin, kun ei ole saanut levättyä viikonloppuna...

Kaikki ei ollut ihan hauskaakaan. Meidän piti saada kunnan tuoma vesiletku sisälle taloon. Letku on halkaisijaltaan n. 50 mm ja todella jäykää tavaraa. Sitä tungettiin ulkoa sisälle viemäriputkeen, joka nousi lähes 90 asteen kulmassa ylöspäin. Putki oli niin syvä, ettei letkua yltänyt onkia käsillä. Lopulta keksin harjatangosta koukun, jolla letkua saatiin hilattua putkessa eteenpäin vähän kerrallaan. Me saatiin se loppujen lopuksi, vaikka aluksi en olisi lyönyt vetoa meidän onnistumisen puolesta. Tuloksena hiki ja onnistumisen ilo

Kaikki tunnit, mitkä tehtiin viikonloppuna, voi laskea säästöksi. Enää budjetin ulkopuoliset yllätyskulut ei tunnu ihan niin pahoilta, kun jossain ollaan säästetty!

Talo alkaa hahmottua ja rakentaminen edistyy huimaa vauhtia. Jos tämä porukka olisi ollut alusta asti, meillä ei olisi ollut lumen kanssa tällaisia massiivisia ongelmia. Katto olisi ollut päällä ennen lumisateita ja valkeaa maastoa olisi ihailtu lähinnä kengänpohjien alla. Toisaalta nyt säästyttiin lumien pudottamiselta katolta, että onhan sekin jotain.

Kun taloa katsoo kodinhoitohuoneen puolelta alakerrasta, näyttää kuin prinsessalinnaa oltaisiin tekemässä. Rakennus on aikavan mahtavan kokoinen ja sitten on noi ihanat tornit... Pitäisikö sittenkin harkita niitä pastellinsävyjä, joita naapuruston puutaloissa on? Vaaleanpunainen olisi kiva ;-D

Tänään huomasin, että taidetaan saada ihanan suojaisa ja lämmin paikka tuosta kodinhoitohuoneen kulmauksesta. Se oli selkeästi lämpimämpi paikka kuin muut. Tarkoittaa, että keväät, kesät ja lämpimät syysillat meikä istuu siinä ja nauttii elämästä ja Suomen ilmastosta. Jos lämpö ei riitä, hankitaan infrapunalämmitin, mutta ulkona pitää saada olla!! Näen jo sieluni silmin, ah sitä ihanuutta. Tervetuloa Johanna kylään tuolloin. Tarjoan lasillisen punaviiniä!

Tässä näkymää kodin pääovelta sekä länsipuolen khh:een puolelta.

                                                                                                                         Lämmin paikka vilukissalle

Tämän illan lumisateen saldo oli 11 cm, joten työmiehet aloittivat päivänsä jälleen lumitöillä.

Ensi viikolla KVV-vastaava käy kunnan tarkastajan kanssa katsastamassa työn jäljen, minkä jälkeen tehdään täyttö putken ympärille ja päälle.

Tässä vaiheessa naapurit ovat menneet jo meidän edelle. Vaikka heidän aloitus olikin pari kuukautta meidän jälkeen. - Etumatka hupeni pitkään pakkasjaksoon.

Näkymä alakerran Jonnan huoneesta aulan läpi kodinhoitohuoneeseen.          Onteloiden päältä eli meidän ruokatilasta näkymä länsipuolen naapuriin.

Meidän muurausporukka on muuten vaihtunut. Eka porukka teki niin juosten kustua muurausta, että päivä paistaa läpi harkkojen välistä. Pekka sanoi, että joudumme lämpökuvaamaan seinät, jotta varmistumme talon tiiveydestä ja siten energiataloudellisuudesta. No, uusi porukka on ensinnäkin kiva. Tervehtivät ja nokkamies juttelee aina kun ilmestymme paikan päälle. Hän myös kertoo minulle rakennuksen seuraavat vaiheet kuin kenelle tahansa miehelle -raksatermein. Vähänkö tuntuu olo pätevältä jätkältä. Eihän pelkkä kohteliasuus ja hyvät tavat tietenkään kesää tee, mutta lisäksi näiden kavereiden työnjälki on todella hyvää. Yhtä pedanttia kuin itse tekisin, jos olisin muurari.

Rakas aviomieheni veti siis avustuksellani putkijohdot onteloiden ja harkkojen välistä ja valu alkoi. Meillä on nyt alakerran katto ja yläkerran lattia. JEE!

PS. Räntää alkoi sataa ennen onteloiden valua. Nokkamies sanoi, että aina käy samoin. Valupäivä kun lähestyy, tulee kurjat kelit. Onnistuttiin kuitenkin, kun ei tullut kova pakkanen!

Nokkamies ja vastaava mestari tarkastuskierroksella

Vihdoin maaliskuun alussa saimme ontelot työmaalle. Olin raksalla katsomassa, kun ontelot saapuivat. Nosturi, jolla ontelot nostetaan harkkojen päälle, oli jykevä. Englanninkielinen sana ”robust” kuvaa konetta mielestäni hyvin. Jo pelkästään renkaiden koko oli muhkea ja koko kone herätti kunnioitusta minussa. Ei ihme, että pikkupojat ovat niin innoissaan rakennuskoneista. Sään herra taas ei välittänyt tuon taivaallista onteloasennuksesta, kuten ei koko rakennusprojektistamme. Juuri tänään pakkanen hellitti vähän ja lumi, jota tiellä oli paksuna kerroksena, muuttui todella liukkaaksi. Nokkamies heitti nosturin renkaiden alle sepeliä, jotta sutiminen saataisiin kuriin ja nosturi oikealle paikalle. Yksi ämpärillinen sepeliä ei riittänyt mihinkään.

Onteloiden asentaminen jäi kesken, kun rivistömme perimmäisen talon naapurin emäntä tuli juosten paikalle ja hädissään käski koneiden väistyä. Heidän tyttärelle oli ilmeisesti sattunut jotain ja ambulanssi oli tulossa. Huonoa mäihää, kun jokuhan sen viivästyksen ja uuden nosturikeikan maksaa… Ahtaat tilat ja päättyvä tie ei ole ihan rakentajan unelma. Vielä kun lisätään siihen jyrkkä rinnetontti ja metri lunta. Ei mikään rakentajan talvi!!

Talo alkaa kuitenkin edistyä vihdoin ja nyt ei enää alakertaan pääse lumi, hähhähhää!

Tänään käytiin kantamassa lautakasoja tontin takaosaan. (Ensin Pekan piti lapioida sinne reitti tuon metrin korkuisen lumikasan läpi). Siirsin myös styroksipaaleja syrjään, jotta kaivuri mahtuu työntämään lumia pois siltä ainoalta väylältä, joka raksalle johtaa ja siitä tontin takaosaan. Johonkin pitää saada tilaa!

Huomisaamuna pitäisi traktorimiehen käydä katsomassa se eturinne ja hoitaa homma, jos se vain on mahdollista. Olisipa ihanaa nähdä, kun lumi siirtyisi paikasta toiseen paljon nopeammin kuin hartiavoimin. Jos se on hoidettu iltapäivällä, kun työmaakokous alkaa klo 16, olen kyllä tosi iloinen... Ei se sitä tarkoita, että lumihommat loppuisi, mutta yksi paikka saadaan puhtaaksi nopeammin. Jos eturinne saadaan nyt lumista pois, voi slammaus ja pien levittäminen alkaa.

Nyt tämä murheenkryyniksi osoittautunut eturinne on huputettu. Kone kävi tekemässä lumitöitä sen verran, että sulatus Weelulla pääsi käyntiin.

Lunta on tullut taas. Se seinänvierusta, joka Jonnan kanssa putsattiin, on taas saanut reilun 10 sentin lumipeitteen. Ei ne lumityöt nyt niin masentavia ole, mutta saman työn tekeminen uudestaan ja uudestaan on vaan niin epätoivoista. Nyt ei ollut enää itku kaukana. Joka ilta väsyttää ja aamulla töihin ja illalla lumitöihin. Rakentajan arkea?

Tehtiin Jonnan kanssa iso työ varaston ulkoseinänvierustan putsaamiseksi. Sitten mentiin siihen samaan varastoon, joka on jo eräämmän kerran putsattu. Kannoin sieltä ainakin 20 saavillista lunta ja saatiin se puhtaaksi jälleen kerran. En meinannut millään malttaa lopettaa hommia, kun se lumi lohkesi taas niin ah ihanasti. Pakkastakin oli -20, mutta hiki tuli kuitenkin. Pipon kun yritti pistaa hetkeksi, jäätyivät korvat. Pakkaspäiviä tähän asti on ollut joulusta aina tähän päivään asti.